Koululaisia nousemassa portaita Kiasmassa.
Alle 18-vuotiaat pääsevät tutustumaan maksutta Kansallisgallerian kolmen museon näyttelyihin. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Mikään ei ole ilmaista, mutta jokin on maksutonta

Valtion kulttuuribudjetista käytiin julkisuudessa lokakuussa keskustelu, joka ei saanut poliittisia tyylipisteitä, mutta nosti valtion rahoituksella saatavat kulttuuripalvelut ja niiden vaikuttavuuden esiin poikkeuksellisen selkeästi. Keskustelun taustalla oli opetus- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen ja opetus- ja kulttuuriministeriön proaktiivinen toiminta. Siinä kerrottiin mitä hallituksen kehysriihessä päätetty 18,4 miljoonan euron leikkaus tarkoittaisi kullekin rahoituksen saajalle.

Tiedotustilaisuuden jälkeen kulttuuripalvelujen tuottajat pystyivät kertomaan, mitä rahan vähentyminen kansalaisten arjessa tarkoittaisi. Näitä vaikutuksia ei käydyn keskustelun pohjalta halunnut kukaan. Tilanne oli poliittisen päätöksentekojärjestelmän osalta hämmentävä, mutta museo- ja kulttuurialan toimijoille opettava vaikuttavuuden mittareiden rakentamiselle ja niistä kertomiselle. Kaikki olivat valmiita leikkaamaan reilut 18 miljoonaa kasvottomilta toimijoilta, mutta kukaan ei ole valmis leikkaamaan tuhansia euroja lasten ja nuorten kulttuurimahdollisuuksista, vähälevikkisiltä lehdiltä tai taiteilijoiden tuloista.

Kansallisgallerialle esitys olisi toteutuessaan tarkoittanut toimintamenoihin noin 700 000 euron leikkausta. Kansallisgallerian yhteydessä toimivan Valtion taidetoimikunnan rahoituksesta leikkaus olisi ollut järkyttävät 50 % eli reilut 500 000 euroa.

Kansallisgallerialle rahoitusvajeen kattamisen ensisijainen vaihtoehto olisi ollut palvelutulojen kasvattaminen. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut pääsylippujen hintojen nostamista ja uusien asiakasryhmien tuomista maksullisten palvelujen piiriin eli ilmaisen tarjonnan vähentämistä.

Rahoituksesta käyty keskustelu osoitti kaikille selkeästi sen, että kulttuuri on arvokasta, mutta ei ilmaista. Tämän vuoksi on tärkeää, että kulttuuritoimijat, Kansallisgalleria niiden mukana, korvaa ”ilmainen” sanan ”maksuttomalla” tilanteissa, joissa asiakas ei suoraan maksa saamastaan palvelusta.

Tilanne ennen koronaa

Kansallisgallerian tehtävä on taiteellisen sivistyksen edistäminen, jota toteutetaan tarjoamalla valtiolle palvelut kansallisen taidekokoelman tallentamiseen sekä järjestämällä näyttelyitä ja muita kävijöille kohdennettuja palveluja sen kolmessa museokohteessa. Viimeisimpänä ns. normaalina vuotena, eli vuonna 2019, edistimme näyttelyjen kautta 662 000 suomalaisten ja 145 000 turistin taiteellista sivistystä.

Kävijöillemme suunnattujen palvelujemme tuottamiseen käytimme arviolta 60 % eli 20 miljoonaa euroa 33,5 miljoonan euron kokonaisbudjetistamme. Kävijäkohtainen kulu oli tämän perusteella 24,75 euroa. Tämä kulu kustannettiin 287 000 maksuttomalle asiakkaallemme valtion myöntämistä avustuksista. Samoista avustuksista tuettiin jokaista maksullista asiakasta reilulla 13 eurolla keskimääräisen maksutulon olleessa 11,70 euroa/pääsylippu.

Kansallisgallerian merkittävin maksuttomien palvelujen käyttäjäryhmä on 0-18 -vuotiaat lapset ja nuoret. Heitä vieraili Kansallisgallerian kohteissa vuonna 2019 yhteensä noin 130 000. Muita maksuttomia kävijöitä oli noin 150 000 henkilöä, joista pääosa vieraili museokohteissamme kokonaan maksuttomien päivien aikana.

Joku maksaa aina

Suunnitelmissa olleen 700 000 euron leikkauksen kattaminen olisi tarkoittanut toimenpiteitä, joilla noin 60 000 maksutonta kävijää olisi siirtynyt maksullisten kävijöiden joukkoon. Tämä olisi merkinnyt esimerkiksi maksuttomista päivistä luopumista tai 15-18-vuotiaiden pääsymaksullisuutta. Saman aukon täyttäminen pääsylippujen hintaa nostamalla olisi tarkoittanut 1,50 euron korotusta. Tällöin esimerkiksi Ateneumissa lipun hinta olisi noussut 20 euroon.

Molemmat edellä mainituista tulojen lisäämisen keinoista olisivat olleet mahdollisia, mutta kumpikin olisi ollut huono vaihtoehto yhteiskunnallisen tehtävämme toteuttamisen näkökulmasta. Käytännössä tosin olemme näin jo toimineet koko Kansallisgallerian säätiöajan eli vuodesta 2014 alkaen ja näillä tuloilla on katettu valtionrahoituksesta vuosittain puuttumaan jäänyt kustannusten nousun kattava indeksikorotus. Tämä on näkynyt pääsylipun hinnassa, joka on noussut esimerkiksi Ateneumissa keskimäärin eurolla/vuosi.

Kansallisgallerian menoista näyttely- ja muut palvelutulot kattavat tällä hetkellä noin 30 %, kun osuus vielä vuonna 2014 oli 24 %. Tämän suuntauksen kiihdyttämiseksi vuonna 2022 ei löytynyt poliittista tahtoa. Hyvä niin.