Kuva taidevarastosta
Taideteosten varastoinnin lisäksi myös tietoa pitää varastoida.

Tieto on teosta tärkeämpi

Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluu yli 42 000 teosta. Silloin kun teokset eivät ole esillä näyttelyissä Suomessa tai ulkomailla ne ovat taiteen säilyttämiseen tarkoitetuissa varastoissa. Teoksista tuotetaan myös dataa, jonka varastointiin vaadittavat resurssit kasvavat sitä mukaa kun datan määrä kasvaa. Tämä on tuonut museot uudenlaisen taloudellisen haasteen eteen.

Kansallisgalleria tuottaa tietoa tai sivistyneemmin sanottuna dataa huomattavat määrät yhteiskunnan käyttöön. Data tallentuu järjestelmiimme digikuvina ja muuna digitoituna aineistona sekä niihin liittyvinä metatietoina. Viime vuosina olemme investoineet huomattavat määrät rahaa ja henkilötyötä siihen, että data on järkevästi hallinnoitua ja helposti saatavissa. Nämä investoinnit tuoneet käyttöömme mm. uuden verkkopohjaisen kokoelmahallintajärjestelmän ja sen päälle rakennetun kokoelmahakusivuston.

Investointivaiheen looginen jatkumo on tuotantovaihe. Siinä investointi muuttuu tuotoksi, joka näkyy joko toiminnallisena tehostumisena tai lisätulona. Parhaassa tapauksessa molempina. Kansallisgallerian datan hallintaan liittyvien investointien tavoitteena on ollut varmistaa tietojen säilyminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville sekä mahdollistaa nykyiselle sukupolvelle datan mahdollisimman helppo käyttö. Investoinneille ei ole asetettu tulotavoitetta.

Talous on datataloutta

Datan hallintaan ja käyttöön liittyvien tulotavoitteiden asettaminen on ilmeisen harvinaista myös muissa suomalaisissa organisaatioissa. Näin ainakin voi päätellä siitä, että dataan liittyvän taloudellisen toiminnan eli datatalouden edistämiseen on viime kuukausina herännyt sekä valtioneuvosto että Sitra. Valtioneuvosto asetti vuoden 2021 lokakuussa ministerityöryhmän ja perusti ministeriöiden välistä yhteistyötä koordinoimaan Digitoimiston. Digitoimiston tavoitteena on varmistaa, että Suomi pysyy digitalisaation ja digitalouden edelläkävijänä.

Sitra on käynnistänyt samaan maaliin tähtäävän Datatalouden tiekartta -projektin marraskuussa 2021. Sitran mukaan ”Datan mahdollisuuksien ymmärtäminen ja sen valjastaminen hyötykäyttöön vaikuttavat voimakkaasti yritysten taloudelliseen menestykseen. Tulevaisuuden taloudessa kyky datan hyödyntämiseen vaikuttaa myös digitalisaation ja vihreän siirtymän etenemiseen. Samalla kansalaisten ja yritysten oikeuksista digitaalisessa maailmassa on sovittava. Tämä vaatii myös pelisääntöjä ja infrastruktuuria.”

Avoimen tiedon aika on ohi

Datan valjastaminen hyötykäyttöön datatalouden viitekehyksessä tarkoittaa käytännössä dataan perustuvien suorien ansaintamallien rakentamista. Datan haltijan on saatava tietopääomansa tuottamaan suoraa tuloa pönkittämään taloudellista menestystään. Kansallisgallerian näkökulmasta tämä merkitsisi täydellistä paradigman muutosta.

Tähän asti näkökulmamme ja tavoitteemme on ollut saattaa mahdollisimman paljon tietoa saataville avoimissa tietoverkoissa ja lisensioituna siten, että datan omistajalla on tiedon käytön hallinnoimiseen mahdollisimman vähän oikeuksia ja tiedon käyttäjällä on mahdollisimman vähän velvollisuuksia. Se, että tiedon käytöstä ja muusta hyödyntämisestä perittäisiin maksu, on ollut ajatuksena museotoiminnan yhteiskunnallisen luonteen vuoksi mahdoton. Olemme halunneet hallinnoimallamme datalla ensisijaisesti edistää yhteiskunnan kehittymistä oman taloudellisen hyvinvointimme sijasta. Tämän valinnan seuraukset alkavat näkyä. Datan hallinnoiminen ja saatavilla pitäminen edellyttää entistä enemmän rahaa, joka olisi säästettävä muusta toiminnasta.

Digitalisaatio ei tuo museoille säästöjä, sillä kokoelmat säilytetään edelleen myös fyysisessä muodossa. Verkkohotelleista vuokrattu bittitila ei vapauta rahaa teosvarastojen kuluista. Digitalisaation myötä olemme ajautumassa taloudelliseen umpikujaan. Vaihtoehtona ulospääsystä on joko lähteä datalouden kelkkaan tai alkaa tyhjentää varastoja sitä mukaa, kun teokset ja muut aineistot on digitoitu. Yksi vaihtoehto olisi, että emme digitoi aineistojamme. Tämän vaihtoehdon tulos olisi etteivät teoksemme olisi kovinkaan laajasti saavutettavia.

Immateria on muutettava materiaksi

Datatalouden näkökulmasta Kansallisgallerian kokoelma on ensisijaisesti tietoa. Pystyäksemme säilyttämään myös kokoelmiemme fyysiset toisinnot, meidän on pystyttävä muuttamaan datamme euroiksi tai muiksi valuutoiksi. Tämä on tehtävissä hyödyntämällä tietovarantojamme uusina kuluttajapalveluina tai myymällä tietoa eteenpäin muille hyödyntäjille.

Immaterian muuttaminen materiaksi tarkoittaisi esimerkiksi, että CC0-lisenssi korvautuu yhä useammin Kansallisgalleria-lisenssillä.Selvää myös on, että meidän on kysyttävä, onko fyysisen toisinnon tallentaminen aina tarkoituksen mukaista?