Mustalla kankaalla peitettyjä teoksia Hullu Rakkaus -näyttelyssä Kiasmassa.
Seppo Fräntin kokoelman teokset odottavat peitettyinä päätöstä Kiasman avaamisesta keväällä 2020. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Virus vai viranomaiset vastuksena?

Korona on jälleen toteuttanut jo valitettavankin tuttua kaavaa: odotukset ovat, että virus olisi väistymässä ja tulos on, että se on tehnyt comebackin entistäkin ärhäkkäämpänä. Seurauksena on ristiriita, jossa odotukset poistuvista rajoituksista muuttuvat kiristyviksi toimenpiteiksi, joilla rajoitetaan ihmisten ja organisaatioiden oikeuksia ja mahdollisuuksia toiminnan suunnitelmalliseen toteuttamiseen.

Kun kyse on toistuvasta kehästä, joka on pyörinyt jo pari vuotta. Voisi olettaa, että yhteiskunnalla ja sen toimijoilla on valmiit mallit, mihin asentoon homma on kulloinkin käännettävä. Näin ei valitettavasti ole. Koronan eteneminen yllättää kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen valtioneuvosto ja viranomaiset ovat pikkutunneilla tekemässä päätöksiä aikataululla, joka edellyttää toimeenpanemista vauhdilla, jossa resilienssi ei ole toive vaan vaatimus.

Joulun jälkeinen koronapäätösten kehä tuotti Kansallisgallerialle huomattavaa epäselvyyttä päätöksentekoon ja muuttui odotuksiksi henkilöstömme ja asiakkaidemme joustavuudesta. Hämmentävän päätöksentekomme ketju lähti liikkeelle siitä, että valtioneuvosto päätti 28.12.2021 asetuksella laittaa koronapassin ns. hyllylle 30.12.2021-20.1.2022. Päätöksen mukaan koronapassia ei enää voinut käyttää yleisötilaisuuksissa ja asiakastiloissa vaihtoehtona alueellisille rajoituksille. Alueelliset rajoitukset Helsingin alueella oli luettavissa 23.12. päivitetystä Etelä-Suomen aluehallintoviranomaisen 56 sivuisesta päätöksestä.

Luimme päätöstä siten, että koronapassia ei enää voisi edellyttää museoidemme sisäänpääsyn ehtona. Lisäksi tulkitsimme, että yksittäisessä näyttelytilassa ei voisi olla yli 9 henkeä kerrallaan. Tässä tilanteessa henkilökunta ja asiakkaat olisivat altistuneet aikaisempaa todennäköisemmin koronapositiivisille henkilöille ja museoidemme aukiolo ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Päätimme sulkea museomme.

Päätöksemme jälkeen saimme median kautta ja kysyttyämme myös suoraan Uudenmaan aluehallintovirastolta tietoa, että koronapassia voi edelleen vaatia museoidemme sisäänpääsyn ehtona. Näyttelytiloissa voisi myös olla enemmän kuin 9 henkilöä, kunhan varmistamme, että asiakkaillamme on mahdollisuus pitää riittävät turvavälit ja ohjaamme muutenkin terveysturvalliseen käyttäytymiseen. Tarkentuneet tiedot mahdollistivat uuden päätöksen. Päätimme avata museomme.

Linjakkaampi päätöksentekomme olisi edellyttänyt tarkempaa tietoa siitä, mitä viranomaiset päätöksellään tarkoittavat ja enemmän aikaa päätösten toimeenpanemiseen. Rajoitusten kiristäminen koronan etenemisen ehkäisemiseksi oli sinällään ymmärrettävää. Tiivistetysti sanottuna, ongelma ei ollut päätös vaan siitä viestiminen.

Viranomaisilla ja valtioneuvostolla olisi skarpattavaa viestinnässä. Tämä todentui myös koulujen alkamiseen liittyvässä päätöksenteossa. Muilla on skarpattavaa päätösten toimeenpanemisessa. Mediakeskustelun perusteella näyttää siltä, että rajoitusten kohteeksi joutuvat toimijat näkevät koronaviruksen sijasta vastustajana ensisijaisesti valtioneuvoston jäsenet ja Aluehallintovirastojen viranhaltijat.

Koronaviruksen torjunnassa on käytetty sotilaallista sanastoa. Virus on vihollinen ja sen voittamiseksi käydään taisteluita. Syksyllä 2021 opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämässä tilaisuudessa valmistauduttiin (tosin hieman ennenaikaisesti) kulttuurin koronapandemian jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Lisäksi koronan kukistamisessa on peräänkuulutettu suomalaisuuden ydintä eli talvisodan henkeä. Talvisodan henki oli, että kansakunta teki enemmän ja vapaaehtoisesti, kuin mitä siltä vähimmillään odotettiin.

Tällä hetkellä kansakunta osoittaa talvisodan henkeä peräänkuuluttamalla koronan eturintamalla taistelevilta jopa oikeussaleissa elinkeino- ja yksilönvapauksiensa kunnioittamista. Päätöksistä haetaan porsaanreikiä tehdä vähemmän, mitä koronan ehkäisemiseksi on ilmiselvästi tarkoitettu.

Nykyisellään koronataistelujen jälkeen torilla ei ole juhlittavia sankareita ruuhkaksi asti. Lavalla ovat (jos jaksavat) soteväki ja ministerit. Toivottavasti siihen mennessä viestintä on selkiytynyt, etteivät sankarit, yleisö ja bändit ole paikalla eri aikoina tai eri paikoissa.