Moderni nainen – Modern Woman – Den Moderna Kvinnan

24 teosta

Tämän gallerian teokset ovat esillä Turussa 10.6.-28.8.

Thesleff oli kosmopoliitti ja itsevarma taiteen uudistaja. Hän hallitsi sekä maalaamisen että taidegrafiikan eri tekniikat. Tärkeä teema Thesleffin koko tuotannossa värin, valon ja liikkeen ohella oli luonto ja luonnonelämysten kuvaaminen.

Gunvor Grönvik maalasi lähimaisemia

Gunvor Grönvik löysi teostensa aiheet lähipiiristä ja kotikaupunki Helsingin katunäkymistä. Hän tuli tunnetuksi ekspressionistiseen tyyliin maalatuista urbaaneista maisemista, jotka avautuivat hänen kotinsa ikkunasta Mannerheimintielle.

Mustataustaisessa omakuvassa viitataan taiteilijan ammattiin

Tämä Schjerfbeckin omakuva on yksi harvoista, joissa hän esittää itsensä ammattinsa edustajana. Se näkyy teoksen taustalla häämöttävistä taiteilijan työvälineistä. Teoksessa hän viittaa ensimmäisen kerran myöhemmissä omakuvissa työstämiinsä kuoleman, kärsimyksen, hajoamisen ja kauhun teemoihin.

Sigrid af Forselles (1860 Lammi–1935 Firenze)

Sigrid af Forselles oli yksi Suomen ensimmäisistä naiskuvanveistäjistä. Hän asui suuren osan elämästään Ranskassa ja Italiassa, koska ei naisena voinut Suomessa opiskella ja elättää itseään kuvanveistäjän ammatissa. Hän oli Auguste Rodinin (1840–1917) oppilaana ja ateljeeapulaisena Pariisissa.

Eila Hiltunen (1922 Sortavala–2003 Helsinki)

Modernistinen veistotaide sai uuden suunnan Sibelius-monumentin tekijänä tunnetun Hiltusen hitsatuista metalliveistoksista. Hän debytoi 1951 ja sai mainetta kubistisilla veistoksillaan, joiden materiaali oli marmoria, puuta tai metallia. Kimmoke hitsaamiseen syntyi opintomatkalla Yhdysvalloissa.

Sigrid Schauman (1877 Tšugujev, nyk. Ukraina–1979 Helsinki)

Sigrid Schauman kuuluu 1900-luvun vaihteessa uransa aloittaneeseen sukupolveen. Hän kiinnostui jo varhain värin ja valon kuvaamisesta. Schauman oli tyttärensä yksinhuoltaja ja teki taiteilijan työn ohella pitkän uran taidekriitikkona.

Gunvor Grönvik (1912 Turku–1955 Helsinki)

Gunvor Grönvik aloitti taiteilijanuransa Turussa 1930-luvulla. Taiteilijanaisten keskinäiset verkostot ja ystävyys olivat hänelle merkittävä tuki ja edellytys ammattiuran luomiselle, kuten monille hänen aikalaisilleen. Hän kärsi elämässään voimakkaista yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteista.

Eläköityminen vapautti taiteelliseen työhön

Sigrid Schauman aloitti värimaalaamisen matkatessaan eläkeläisenä Ranskassa ja Italiassa. Schaumanin tuotannossa on tältä kaudelta sarja alastonmaalauksia. Schauman oli 1956 perustamassa Prisma-ryhmää, jonka taiteilijoita yhdisti kiinnostus modernismiin ja kirkkaiden, voimakkaiden värien käyttöön.

Hilda Flodin (1877 Helsinki–1958 Helsinki)

Hilda Flodinin aloittaessa taideopinnot kuvanveistoa pidettiin miehisenä taiteenlajina eikä naisia hyväksytty taidekouluihin kuvanveisto-oppilaiksi. Flodin kiinnostui kuitenkin veistämisestä varhain ja hakeutui Pariisiin Auguste Rodinin (1840–1917) ateljeeseen yksityisoppilaaksi.

Kulttuurihenkilöiden ja -vaikuttajien kuvaaja

Essi Renvall oli kiinnostunut pronssin patinoinnista ja alkoi jo varhain työstää teosten pintaa värein ja koristeaihein. Mittava tilaustyö oli muotokuvasarja 30:stä WSOY:n kirjailijasta. Renvallin monumentaaliteoksista tunnetuin on Rauhanpatsas Helsingin Eteläsatamassa.

Toisiaan hylkivät värit muodostavat abstrakteja kuvia

Lea Ignatiuksen varhaiset värivedokset ovat ei-esittäviä sommitelmia ja luontotutkielmia. Ne on toteutettu Stanley W. Hayterin kehittämällä värigrafiikan menetelmällä, jossa yhdistyvät monet syvä- ja kohopainotekniikat. Menetelmä perustuu siihen, että erilaiset värit hylkivät toisiaan.

Lea Ignatius (1913 Helsinki–1990 Lohja)

Lea Ignatius oli tehnyt pitkän uran taidemaalarina ja kuvittajana, kun hän debytoi taidegraafikkona 1972. Myöhemmin Ignatius siirtyi kuvaamaan hiljaisia maisemia, joihin hän keskittyi koko 1980-luvun.

Sodanjälkeisen Helsingin tunnelmia

Elga Sesemann maalasi 1940-luvulla paksulla siveltimellä ja palettiveitsellä muotokuvia, interiöörejä, melankolisia mielenmaisemia ja sodanjälkeisen Helsingin urbaaneja näkymiä. Sesemannin varhaisissa teoksissa on lähes aina jokin esittävä elementti, mutta tyyli liukui yhä abstraktimmaksi myöhemmin.

Elga Sesemann (1922 Viipuri –2007 Helsinki)

Elga Sesemann rakennutti taiteilijamiehensä Seppo Näätäsen kanssa Ruovedelle erämaa-ateljeen, jossa asui 1950-1964. Tuotannossa tämä vaihe näkyy monina erilaisina kokeiluina, joihin innoitti ympäröivä luonto, filosofia ja kirjallisuus. Ruovedellä taiteilija tyyli sai jopa surrealistisia vivahteita.

Helmi Kuusi (1913 South Range, USA–2000 Helsinki)

Kuvataiteilija Helmi Kuusi kuuluu 1930-luvulla uransa aloittaneiden graafikkonaisten sukupolveen. Hän oli taidemaalari, piirtäjä ja etenkin grafiikan syväpainotekniikoiden suuri taitaja. Teosten aiheita ovat usein äiti-lapsi -teema, interiöörit, henkilökuvat ja maisemat.

Uudenlainen taide ja naiskuva innotti Schjerfbeckiä

Helene Schjerfbeckin teokset muuttuivat yhä modernistisemmiksi Hyvinkäälle muuton jälkeen 1902. Hän seurasi aikalaistaidetta lehtien ja kirjojen välityksellä ja oli kiinnostunut vaatteista ja muodista. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi tuli ajan uusi ilmiö - itsenäinen, emansipoitunut ”uusi nainen”.

Naisveistäjä tarttui monumentaaliaiheisiin

Sigrid af Forselles poikkesi muista oman aikansa naisveistäjistä tarttumalla myös monumentaaliaiheisiin. Esoteriasta kiinnostuneen veistäjän päätyö oli reliefisarja Ihmissielun kehitys, jonka yksi osa on Kansallisgallerian kokoelmassa, neljä muuta Kallion kirkossa Helsingissä.

Pullinen uudisti muotokieltä ja kuvanveistotekniikoita

Laila Pullisen veistosten intensiteetti rakentuu vastakohdista ja eri materiaalien jännitteistä. Pullisen uudistushenki ulottui muodon vapauttamisesta kuvanveiston tekniikoihin, ja hän kehitti Outokumpu Oy:n kanssa erityisen kuparilevyjen räjäytysmenetelmän. Hän sai professorin arvonimen 1995.

Laila Pullinen (1933 Terijoki–2015 Helsinki)

Laila Pullisella oli merkittävä rooli kuvanveiston muotokielen uudistajana 1950-60-lukujen vaihteessa. Pullisen informalistisissa, epäsymmetrisissä veistoksissa materiaalikokeilut yhdistyvät abstraktiin ilmaisuun ja antiikista periytyviin tarinoihin.

Ruovedeltä Firenzeen ja takaisin

Ellen Thesleffille Firenze oli toinen koti, mutta kesät hän vietti ateljeehuvilassaan Casa Biancassa Ruovedellä. Thesleff siirtyi yhtenä ensimmäisistä suomalaisista taitelijoista symbolismin tummasta, niukasta paletista värikylläiseen ekspressionismiin, jota sovelsi myös puupiirroksissaan.

Suuren ja pienen muodon taitaja

Eila Hiltunen teki terästeosten lisäksi pienoisveistoksia, joihin hän lisäsi koruja, kiviä ja lasinpaloja. Näiden fantasiapäiden ylenmääräinen koristelu on kuin vastakohta modernismin virtaviivaisuudelle, viittaus johonkin liioiteltuun ja torjuttuun.

Essi Renvall (1911 Oulu–1979 Helsinki)

Modernismin ja modernisaation myötä veistotaiteen opinnot ja ammatti avautuivat myös naisille. Essi Renvall teki ensimmäisenä naisena menestyksekkään uran kuvanveistäjänä 1940-luvulta alkaen. Hän oli psykologisesti tarkkojen muotokuvien tekijä.

Naistaiteilija näytti sodan teoksissaan

Helmi Kuusi toimi lottana 1941–1944. Tuolloin hän kuvasi sodan runtelemaa maisemaa tussipiirustuksissa, joita käytti myöhempien grafiikan teostensa lähtökohtana. Kuusen Viipuri-sarja on harvinaisuus suomalaisessa taidehistoriassa. Se todistaa sodan kauhuista ja kaiken kuluttavasta voimasta.

Uranuurtaja lyhyestä taiteilijanurasta huolimatta

Hilda Flodinin ura kuvanveistäjänä jäi lyhyeksi. Silti häntä voi pitää yhtenä suomalaisen kuvanveiston ja metalligrafiikan uranuurtajista. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Pohjola-talon julkisivun vuolukivinaamiot Helsingissä.