18 hakutulosta

Väriä ja valoa talven pimeyteen!

Valitsimme Kansallisgallerian kokoelmasta värikkäitä teoksia tuomaan energiaa! Näitä teoksia 1900-luvun alusta nykypäivään yhdistää värin ja valon voima. Voit luoda itsellesi omia gallerioita teoksistamme, jos kirjaudut Omaan galleriaan yläpalkin henkilöikonista. Oma gallerian käyttäjänä voit myös jakaa gallerioita ystäviesi arkea piristämään!

Klikkaa tästä väriä elämään!

Schjerfbeck oppi paljon vanhoilta mestareilta

"Minä ihastun vanhaan yhä enemmän ja enemmän, vanhat taiteilijat ovat kuin ilmestys, kun heitä kauan tutkii, ja sen voi parhaiten tehdä jäljentämällä heitä", Schjerfbeck kertoi kirjeessä 1894. Hän teki kuusi kopiota kopiokokoelmaan – ja matkusti niistä saamillaan palkkioilla Wienistä Firenzeen.

Taiteilijat valitsivat listasta kopioitavat teokset

1800-luvun Suomessa ei ollut suurta kansainvälistä taidekokoelmaa. Kopiokokoelman kartuttamista varten Suomen Taideyhdistys julkaisi 1200 teoksen listan. Siitä taiteilijat voivat valita kopioitavaksi heille sopivat teokset, kun matkustivat ulkomaille Taideyhdistyksen matkastipendeillä.

Kopiokokoelma vanhentui ajatuksena 1900-luvun alussa

Kopiokokoelma-ajatuksen takana oli C. G. Estlander, joka uskoi taiteen koko kertomuksen eli ”katkeamattoman kuvajonon” esittämiseen. 1900-luvun alussa huomio siirtyi taiteilijaryhmiin ja yksittäisten taiteilijoiden teoksiin. Kopiot varastoitiin, talletettiin kansakouluihin tai annettiin arpajaisiin.

Kopiot opettivat taiteilijoita ja yleisöä

Vanhojen mestareiden tutkiminen ja kopioiminen oli keskeinen osa taiteilijoiden koulutusta. Niiden avulla voitiin myös näyttää taidehistoriaa yleisölle. Suomen Taideyhdistys haaveili renessanssimestareiden teosten hankkimisesta, mutta ne olivat liian kalliita. Siksi perustettiin kopiokokoelma.

Laillinen teoskopio eroaa alkuperäisteoksesta jo nimessään

Laillisissa teoskopioiden nimessä useimmiten mainitaan, kenen mukaan teos on tehty ja mistä teoksesta. Mahdollinen signeeraus on kopioijan. Lisäksi museot, jotka omistavat alkuperäisen voivat rajoittaa esimerkiksi kopion kokoa. Nykyään kopiointia rajoittavat myös tekijänoikeuslait.

Marian ilmestys -kopiosta puuttuu Maria

Tässä Enckellin kopiossa da Vincin teoksesta näkyy vain teoksen vasen puoli. Alkuperäisessä on oikealla Neitsyt Maria istumassa pöydän ääressä. Usein kopio tehdään teoksen osasta siksi, että ei syntyisi väärinkäsitystä suhteessa alkuperäiseen – eikä siten epäilystä väärennöksestä.

Stjernschantz kopioi triptyykistä vain oikeanpuoleisen paneelin

Beda Stjernschantz kopioi Peruginon kristillisestä teoksesta vain oikeanpuoleisen paneelin. Teososan kopiointi oli yksi tapa kiertää epäilykset väärennöksestä. Joskus myös yksityiskohtia jätettiin kopioimatta ja teos saatettiin tehdä eri koossa kuin alkuperäinen.

Väärentäminen eroaa kopioinnista

Väärennös on teos, jossa uskotellaan, että se on jonkin toisen kuin tosiasiallisen tekijänsä tekemä. Väärennöksen taustalla on tavallisesti taloudellisen voiton tavoittelu. Väärennösten tekotapana on useimmiten tunnetun taiteilijan tyylin jäljittely ja harvemmin teosten kopiointi.

Fragonardkin kehitti tyylinsä kopioimalla

Ranskalainen 1700-luvun taiteilijasuuruus Jean-Honoré Fragonard (1732–1806) tunnettiin ilmeikkäästä jäljestään. Hän kehitti sen kopioimalla italialaisten barokkitaitelijoiden ja hollantilaisten mestareiden töitä. Von Hausen puolestaan kehitti omaa siveltimenjälkeään Fragonardia kopioimalla.
Ei enempää tuloksia