Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

KUKA PELKÄÄ LASKENTATAULUKOITA!

Kansallisgalleriassa on käynnissä kärkihanke, josta harva museon ulkopuolella tietää. Se ei ole salaisuus, mutta se on osa enimmäkseen näkymättömäksi jäävää museotyötä. Se liittyy yli 150-vuotiaan kokoelmamme hallintaan ja hoitoon. Jos olisi kyse historiallisesta rakennuksesta, se olisi kattava peruskorjausoperaatio. Kun se on tehty, kaikki toimii paremmin ja vastaa nykyajan vaatimuksia, vaikka ulospäin näyttäisi samalta kuin ennenkin. Meidän remonttimme on kokoelmahallintajärjestelmän uudistusprojekti.

Kokoelmahallintajärjestelmä on sähköinen tietokanta, jonne kaikkien kokoelman taideteosten, esineiden ja arkistoaineistojen tiedot kirjataan alan kansainvälisten luettelointiperiaatteiden mukaisesti. Museoalalla yhteiskunnan digitalisoituminen tarkoittaa muun muassa sitä, että tuotetun tiedon tulee olla entistä järjestelmällisemmin laadittua ja tallennettua. Näin sitä voidaan hyödyntää museon omassa kokoelma- ja näyttelytyössä ja jakaa esimerkiksi tutkimuksen ja kulttuurisisältöjä käyttävien digitaalisten sovellusten tarpeisiin.

Kokoelmahallintajärjestelmän uudistusprojektin ilmoitustaululta. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Moniammatillista yhteistyötä

Tietojärjestelmille asetettavat vaatimukset ja odotukset muuttuvat, ja siksi on ollut tarpeen ryhtyä suuritöiseen urakkaan, jota tietomassojen siirtäminen järjestelmästä toiseen tarkoittaa. Kansallisgallerian taidekokoelman historiassa otetaan ennen kuluvan vuoden loppua käyttöön kolmas sähköinen luettelointiohjelma.

Kokoelmatyö digitaalisessa toimintaympäristössä edellyttää tietoteknisen osaamisen ja kokoelmasisältöjen hallinnan entistä saumattomampaa yhteen nivomista. Museotyön ja museoiden henkilökunnan moniammatillistuminen on ylipäätään ollut parin viimeisen vuosikymmenen läpikäyvä suuntaus.

Nyt ja jatkossa lupaa hyvää, jos kulttuuriorganisaatioissa on myös niitä sisältöjen asiantuntijoita, jotka eivät pelkää tiedon systemaattiseen analysoimiseen käytettäviä laskentataulukoita tai edes tietokantaohjelmia. Oman uudistusprojektimme ydinryhmä on rautainen, tietotekniikka-asiantuntijuudella vahvistettu humanistien tiimi. Hienoa on, kun ongelmanratkaisukyky ja luottamus kasvavat yli osaamisalueiden rajojen. Arjen luovuus museotyössäkin siirtyy yksilösuorituksista kohti kykyä luoda uusia kytköksiä ja tuottaa positiivista synergiaa. Projektimme parivuotisella taipaleella tiimimme on ammentanut työn iloa esimerkiksi kymmenien tuhansien rivien laskentataulukoiden siivoamisesta.

Malja mäppäysdokumentille

Elokuun alussa kuusitoista Kansallisgallerian kokoelmatyötä tekevää amanuenssia, intendenttiä, konservaattoria, näyttelymestaria, registraattoria ja valokuvaajaa kävi läpi kahden viikon mittaisen tiedonsiirron ensimmäisen testausvaiheen. Näin monta ihmistä ja monta työpäivää tarvittiin selvittämään, oliko useamman sadan tietokentän sisältö siirtynyt vanhan ja uuden järjestelmän mäppäysvaiheessa – mapping on järjestelmien tietokenttien vastaavuuksien määrittelyä – suunnitellulla tavalla.

Virheiden ja huomioiden kirjaamista järjestelmätestauksen mäppäysdokumenttiin. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Siirron onnistuminen tulee vaikuttamaan jokaisen testaajan ja lisäksi monen muun museoammattilaisen jokapäiväiseen työhön. Onneksi siirrossa oli tapahtunut myös joitakin virheitä – niitä tunnistettiin sen verran, että jokainen mukana ollut sai kokea löytämisen ilon. Samalla tiivis työrupeama vahvisti tunnetta yhteisen ponnistuksen tärkeydestä.

Muutosprojektin yhden tärkeän vaiheen onnistuminen on pienen juhlan paikka. Tästä työ jatkuu kohti h-hetkeä vuoden lopulla.

 

‹ Takaisin artikkeleihin

Tuoreimmat blogiartikkelit

Taideteosten salainen elämä, röntgenkuvausta museossa

Röntgenkuvauksen avulla voidaan tutkia taideteoksen rakennetta kuten kankaan ja maalipinnan kuntoa, konservointihistoriaa sekä näkyvän maalipinnan alla olevia aiempia sommitelmia. Röntgenkuvaus on käyttökelpoinen menetelmä myös aitoustutkimuksissa. Konservaattori Katariina Johde kertoo, miten Kansallisgallerian uusien laitehankintojen myötä röntgenkuvaus on muuttunut muutaman vuoden aikana analogisesta digitaaliseksi. Tämä on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia sekä kuvien analysointiin että kuvauskohteiden valintaan.

Nyt ja sadan vuoden kuluttua

Museot ovat laitoksia, jotka hankkivat ja säilyttävät kokoelmia suojatakseen kulttuurista ja tieteellistä perintöä. Museoiden keskeinen tarkoitus on huolehtia kokoelmien säilymisestä tuleville sukupolville. Tämä on kirjattu UNESCO:n alaisen Kansainvälisen museoneuvoston eettisiin periaatteisiin. Ne kuuluvat museoammatillisen työn kulmakiviin. Usein ajatellaan, että säilyttämisen aikajänne on vähintään sata vuotta tästä eteenpäin.

Kokoelmatiedossa riittää työtä ihmiselle ja koneelle

Museoliiton Kokoelmatiedot talteen ja käyttöön –seminaari keräsi yhteen kokoelmatyön ajankohtaisia teemoja ja kehityssuuntia. llmassa väreili myös ikuisuuskysymyksiä. Kokoelmahallinnan amanuenssi Johanna Helin kirjoittaa seminaarin herättämistä ajatuksista kokoelmahallintajärjestelmän vaihdoksen kynnyksellä.